Öljytty vaatimaton nahkanuttu pitää hennon vesisateen pois iholta, mutta Elwynin metsän aamuista ilmankosteutta ei. Yksinäinen kulkija kiroaa hiljaa ja kiristää askeltaan mutkaisella tiellä. Hetken mielijohteesta hän kaivaa taskustaan yleellisen liinan, nuuhkaisee sitä voimakkaasti ja viime yön tapahtumat palautuvat elävästi mieleen. Liina viipyy hetken kulkijan kasvoilla ja palautuu sitten takin uumeniin. Ajatus Leijonan Ylpeyden majatalon isännän ilmeestä kun hän saa kuulla tyttärensä yöllisestä seikkailusta tuo kulkijan kavoille leveän hymyn. Kultakontu on jo kaukana takana ja isännän mahdolliset kostotoimet eivät enää huoleta häntä. Painaessaan tapahtumat mielestään, mies nostaa katseensa metsää halkovalle tielle ja kiristää tahtiaan entisestään.
Harvenevat puut ja lukuisat tieltä näkyvät talot kertovat lähestyvästä asutuksesta. Kulkija tietää päämääränsä - jonka vuoksi hän on vaeltanut viisi päivää - olevan lähellä. Pohjoiskonnun saama värväyskirje taskussaan, nuori mies astuu ulos metsästä peltojen täyttämälle viljelysmaalle. Tilojen ja laidunten täyttämän kukkulaisen laakson olemassaolon tarkoitus näkyy sen vastakkaisella puolella. Koko länsi taivaan horisontin peittävä suunnaton muuri ja leijonan symbolien reunustama portti, josta kulkisi tusina hevosmiestä rinta rinnan. Tuo portti olisi hänen viimeisen etappinsa ja samalla koko matkan päätepiste. Ensimmäistä kertaa mies tuntee hermostuneisuutta tulevia koitoksiaan ajatellen ja ei ensimmäistä kertaa epäröi onko hänestä sittenkään temppeliritariksi. Ennen kuin epävarmuus saa kokonaan vallan hän muistelee kontunsa tukea joka hänelle suotiin, kun hänet valittiin ensimmäiseksi koulutettavaksi kotinsa historiassa. Ei hän voisi epäonnistua. Loppumatka taittuu juosten ja hän olisi Myrskytuulessa ennen puolta päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti