Memories they are sweet - part 2

Hunterloot. Tämä käsite on nykyään kaikille tuttu ja on käytössä vielä tänäpäivänäkin. En sitä aikoinaan itsekään tajunnut, mutta hyvä esimerkki sen toteenpanosta on Sunken Temple dungeon, jossa niidasin jonkun 2h macen hunterina kun se oli mulle hyvä. Siinä oli enemmän dps kun vanhassa. Tämä hunterloot ei kuitenkaan hyödyttänyt ihan hirveesti kun en pystynyt sitä equippaamaan.

Eka kiltani oli Divine Knights. Joinasin lvl 45 siihen kiltaan kun mahtava Claimheartikin siellä oli. Se oli mukava kilta ja heidän kanssaan pääsin myös ensimmäisiin raideihini Molten Coreen. Olinkin samassa killassa koko vanillan ajan. Muistan elävästi vielä Moxyn joka oli raidiliideri ja aina huuteli minulle ventissä kun piti huntersmerkata tai distractata jotain mobeja. Palma oli hauska hunterikolleega joka oli yksikätinen. Toki depsiä irtosi silti hyvin häneltäki, tiedättehän hunut.

Afk sauna. Hunterit pystyi autoshotillakin tekemään keskitasoista damagea raideissa tuohon aikaaan ja oli aivan normaalia ottaa pieni tauko trashin aikana. Eikä kukaan huomannut. Minun kohdallani kyse oli kuitenkin teknisestä tauosta sillä läppäri jolla pelailin kuumeni melkoisesti wowia pelatessa ja jouduin viemään sen ulos terassille jäähtymään aina vähän väliä ettei kone kaatuisi. Mahtavuutta.

PvP alkoi tosiaan kiinnostaa nuorta Micheä enemmänkin. Oi niitä aikoja kun aimedshotin pystyi lataamaan shadowmeltissä ja Erozimage kuoli oneshottina siihen ilman että edes näki minua. Erozin puolustukseksi sanottakoon että hänen +hit gearissaan ei liielti staminaa ollut.

Kun Arathi Basin lisättiin peliin niin vietin siellä aikaa ihan tolkuttomasti. Farmasin rank 11 tittelin ja gearin. Siellä näin myös ensimmäisen thunderfury roguen, Viluliinan <Massive> killasta. Ai että olin kateellinen. 

Toinen kateellisuuden aihe oli Karvapallon HP. Jumalauta sillä oli yli 6000hp ja ihmettelin millä helvetillä. No sehän kulki aina raidi perseessä STV:ssä. Tottahan toki lvl30 nyyppien tappamisessa piti olla raidi mukana. Full buffed. Kaikki consut yms mitä maailmasta löytys sillä oli aina päällä, ja marshall geari. 

Karvapallon petti oli Dëströyer. Tämän Erozimage varmaan muistaa hyvin. Meinaan destroyer tappoin eeron yksin, ei siihen hunua tarvittu ollenkaan. Monesti.

Päätetään tämän blogisarja vaikka tarinaan ensimmäisestä altistani. Nimittäin pidettiin lanit ruusankujalla, en muista mikä oli vuosi mutta jotain 2006 voisi olla. Siellä tehtiin Gnome Warrior, nimeltä Randon. Random nimi oli varattuna niin piti käyttää mielikuvitusta. Tästä lähtien olen vaihtanut ukkojeni nimiä varmaan 100 kertaa / 15e per kerta. Muita kuuluisia nimiä on paljon, ne ovat kaikki yhtä huonoja. Yksi legendaarisimmista nimistä on varmaan arenatiimini TBC aikoihin, nimittäin raejuustoa xxxxx. 

Anless out.